Digitalisaatio mullistaa vaikutusvallan

Olin viime viikolla työnantajani järjestämässä asiakastapahtumassa, joka - yllätys yllätys - keskittyi aika tavalla digitalisoitumiseen ja sen ympärillä tapahtuviin asioihin. Markkinointi oli onnistunut erinomaisen hyvin ja oli hienoa edustaa yritystä tuollaisessa tilaisuudessa.

Tilaisuus päättyi Linda Liukas nimisen suomalaisen nuoren naisen esitykseen. Linda on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt paljon. Hän on ollut mukana käynnistämässä globaalia ohjelmaa, jonka tarkoitus on saada tytöt kiinnostumaan koodaamisesta. Hän on kirjoittanut lastenkirjan koodaamisesta ja on saavuttanut kaikella tekemällään paljon kansainvälistä huomiota. Turha kertoa enempää - google kertoo tarvittaessa :).

Kun Lindan esitys oli päättynyt, juontaja pyysi yrityksemme toimitusjohtajan lavalle päättämään tilaisuuden. Sen hän tekikin kiittämällä osallistujia ja kaikkia tilaisuuden mahdollistaneita tahoja. Lisäksi tietenkin todettiin, että käytäntöä jatketaan ja että kaikki oli mennyt todella hienosti. Tilaisuuden päätös meni ihan yhtä nappiin kuin ohjelmakin - äärimmäisen tyylikkäästi.

Samaan aikaan, kun toimitusjohtajamme piti päätöspuhetta, Linda istui lavastekuution päällä ja heilutti jalkojaan. Tuohon päätöshetkeen sisältyi valtavasti uuden ajan symboliikkaa. Pohdin tuota hetkeä ja sen merkitystä omalle ajattelulleni kotiin ajaessani ja vielä seuraavanakin päivänä. Toimitusjohtajamme on äärimmäisen arvostettu ja menestynyt IT-alan keskeinen vaikuttaja, joka on saavuttanut urallaan varmaankin lähes kaiken mahdollisen. Lindalla taas ei ole omaa organisaatiota eikä hänelle raportoi kukaan.

Kuitenkin uudessa kansainvälisessä ja digitalisoituvassa maailmassa Linda on vaikutusvaltaisempi henkilö ja hän on urallaan saavuttanut näistä kahdesta enemmän. Mistä tämä sitten kertoo? Ainakin siitä, että meidän kaikkien on totuteltava ajatukseen siitä, että asemalla perinteisissä organisaatioissa ei ole jatkossa enää niin paljon merkitystä kuin aiemmin. Myös koko vaikutusvallan käsite on menossa uusiksi. Enää se ei perustu tekojen seuraksena saavutettuun asemaan vaan entistä enemmän tekoihin, ajatuksiin, mielipiteisiin sekä siihen miten koko globaali digitaalinen maailma niihin suhtautuu.

Entä jos asiakas olisikin oikeasti kuningas?

Aloitetaan tunnustuksella. Shoppailin joululomalla. Tosin vaimoni aloitteesta ja hänen tavaroitaan.
Ostolistaa suunniteltaessa todettiin, että hankintojen haastavuus edellyttää matkustamista Helsinkiin ja tarjooman kartoittamista siellä. Saksalaista verkkokauppaa oli jo kokeiltu, mutta laihoin tuloksin.

Pitkän haeskelun ja muutaman huokauksen jälkeen molemmat haussa olleet artikkelit löytyivät. Se on toki sinällään onnellista, mutta keskityn jatkossa hankkinoista vain siihen käsilaukkuun.

Mainittu käsilaukku löytyi lopulta isosta helsinkiläisestä tavaratalosta. Vaikka merkki ei ollut tuttu eikä hintakaan ihan halpa, niin ulkonäkö ja käytännöllisyys vastasivat asetettuja vaatimuksia.

Ostoprosessi siis sujui ihan suunnitelmien mukaan. Ikävä yllätys sen sijaan oli se, että ostosreissun päätteeksi rouva googlasi tuon merkin ja totesi, että saman kassin olisi saanut sieltä saksalaisesta kuusi kymppiä halvemmalla. Entä, jos - sen sijaan, että menimme nettiin - olisimmekin olleet siellä ja googlanneet jo kaupassa? Uskoakseni kärsivällisyys olisi riittänyt muutaman päivän odotteluun, jos siitä hyvitetään 60 euroa. Nyt kärsivänä osapuolena olimme me, mutta koko ajan useammin ja useammin kärsivänä osapuolena on suomalainen kivijalkakauppa.

Kivijalkakaupan parhaat kilpailuvaltit ovat karkeasti:
1. Palvelu
2. Logistiikka - tavaran saa heti mukaan
3. Tavaraa voi hypistellä

Entä, jos siitä kivijalkakaupasta saisi vielä hyvän hinnankin?

Määrittelen tähän alle suomalaiselle kivijalkakaupalle uudenlaisen ennakkoluulottoman liiketoimintakonseptin, joka on helposti omaksuttava eikä kustannuksiakaan juuri synny. Sitä saa vapaasti hyödyntää. En kysele royaltien perään.

Kun asiakas löytää liikeestä häntä kiinnostavan tavaran, hän astelee myymälässä olevalle tietokoneelle ja lukee tuotteen viivakoodin. Kone sitten tekee haun kaikkiin myyjäliikkeen määrittelemiin verkkokauppoihin samasta tuotteesta. Toki tuo verkkokauppalista voisi kakkosversiossa olla myös asiakkaan määriteltävissä, mutta aloitetaan nyt yksinkertaisesti.

Haun jälkeen kone esittelee ostajakandidaatille eri vaihtoehdot näistä verkkokaupoista hintoineen ja toimitusaikatauluineen. Sitten kone tekee asiakkaalle tarjouksen siitä, että tuote lunastettaisiin verkkokauppahankinnan sijaan siitä saman tien mukaan. Tuossa kohdassa tuotteen ei tarvitse olla ihan saman hintainen kuin halvimmillaan verkkokaupassa, koska sitä on jo päästy hypistelemään ja sen saa heti mukaan. Voisi ajatella esimerkiksi, että halvimman verkkokaupan hinnan päälle laskettaisiin joku korotusprosentti, jota sitten liikkeenjohtaja voisi kysynnän ja tarjonnan mukaan säätää. Tuolla tarjotulla hinnalla asiakas voisi sitten marssia suu hymyssä kotiin uuden tavaran kanssa ja samaan aikaan tuntea tehneensä hyvät tai jopa erinomaiset kaupat.

Kuka ehtii ja ennen kaíkkea uskaltaa?

,

Voisinko saada palvelua?

Minä olen hetkittäin huono hoitamaan omia asioitani. Tulipahan tunnustettua. Maksan laskut melkein aina myöhässä (vaikkakin nykyisin digitalisaatio auttaa sähköisen laskun muodossa). En reklamoi huonosta palvelusta, vaikka pitäisi. Varaan hotellihuoneen työmatkalle aina vasta viime tipassa. Esimerkkejä riittää ja vaimoni kertoo niitä tarvittaessa lisää...

Erityisen huono olen hoitamaan sellaisia asioita, joista aiheutuu minulle ylimääräistä rahanmenoa. Olen siis yhtäaikaa sekä laiska, että pihi.

Kaiken yllämainitun lisäksi olen kiinnostunut kaikesta teknologiasta ja sen soveltamisesta erityisesti meidän laiskojen ja pihien ihmisten arkielämän tueksi. Tietynlainen teknologiafriikkiys on varmaan ajanut minut myös ostamaan nykyisen autoni, joka osaa kaiken muun paitsi huoltaa itse itsensä. Onneksi se kuitenkin osaa kertoa minulle viikkojen ajan, että minun pitäisi tilata sille huolto.

Minun - mutta minähän olen laiska ja pihi. En siis tilaa huoltoa, vaikka auto itsepintaisesti huomauttaa siitä aina, kun laitan sen käyntiin. Mitä enemmän aikaa edellisestä huollosta on, sitä kiivaammaksi käy autoni hätä. Lopulta se kertoo minulle omasta hädästään koko ajan eikä enää vain käynnistettäessä. Kyllä minä sitten viimeistään sille sen ajan varaan ja sinne vien.







Häpeillen kerron huoltotiskillä, että taas meni muutamalla tuhannella pitkäksi, mutta kai se takuu silti vielä voimassa on? Loppupeleissä en kuitenkaan ole ihan varma - sen verran ympäripyöreästi kohteliaat huoltoneuvojat vastailevat.

Näistä lähtökohdista syntyy sitten se varsinainen digitaalisen palvelun innovaatio, joka varmaan on tässä vaiheessa jo itsestäänselvä. Jos kerran minun autoni tietää, että se pitäisi huoltaa ja kertoo sen minulle, niin voisiko joku ystävällinen taho rakentaa sellaisen digitaalisen palvelun, joka:

- Kysyy autoltani vaikkapa kerran päivässä, että oletko huollon tarpeessa?
- Kun se sitten yhtenä päivänä vastaa, että kyllä, niin se palvelu kaivaa minua lähimmän huoltoliikkeen kalenteristä muutaman vapaan ajan ja lähettää minulle sähköpostiin tai tekstiviestillä huoltoaikaehdotuksen
- Minä sitten valitsen niistä sopivimman ja sitten se palvelu kysyy minulta vielä, että saisiko olla jotain muuta niinkuin vaikka huollon sijaisauto

Näillä spekseillä laiska ja pihi ihminen tulisi valinneeksi sen tällaista palvelua tuottavan huoltoliikkeen eikä ehkä edes ymmärtäisi kilpailuttaa koko juttua.

Ehkä ihan villeimmissä kuvitelmissa se kysely ja aikatauluehdotukset tulisivat siihen auton tietokoneruudulle, kun siinä kerran sellainen on. Jätetään se nyt kuitenkin odottamaan vielä.

Sähköistä markkinointia

Lupasin pohdiskella blogissani niitä asioita, jotka voisivat digitalisoitua. Aloitan kuitenkin sellaisesta aiheesta, jossa tekniset mahdollisuudet ovat olemassa, mutta niitä ei osata hyödyntää. Aihe on erityisen kiinnostava siksi, että se koskee kaikkia ja ärsyttää lähes jokaista. Aihe on markkinointi. Tosin suurimmalle osalle meistä digitaalinen markkinointi on ainoastaan tyylikkäämpi termi roskapostille.

Minä saan paljon sähköpostia -  sanoisin, että jopa liikaa. Päivittäin työ- ja privaattimailiin tulee n. 250 viestiä. Työmailin spämmifiltteri toimii kohtuullisesti ja roskapostin tai oikeammin digitaalisen markkinointiviestinnän määrä pysyy ehkä noin kymmenessä viestissä päivittäin. Privaattimailiin niitä tulee päivittäin n. 20. Tiedoksi kaikille tahoille, jotka minulle näitä viestejä lähettävät: En lue niitä - en edes avaa. Mistä tämä johtuu? Yksinkertaisesti siitä, että viesteissä ei ole minulle tärkeää sisältöä eivätkä ne kiinnosta minua. Itse asiassa ne toimivat juuri päinvastoin kuin niiden lähettäjä tarkoittaa.

Kerron esimerkin: Ostin suomalaisesta verkkokaupasta armeijaikäiselle pojalleni varavirtalähteen pojan itsensä suosittelemasta verkkokaupasta. Kun olin tilaamassa, verkkokauppasivusto ehdotti rekisteröitymistä ja lupasi nimenomaan, että rekisteröitymnen ei generoi spämmiä vaan ainoastaan helpottaa asiointiani kyseisen puulaakin kanssa. Tämä ei tietenkään ollut totta vaan hölmöä höynäytettiin. Tällä hetkellä tuo kyseinen yritys lähettää minulle mailia joka ainoa päivä ja parhaana päivänä useita kertoja. Sieltä tulee erilaisia uutiskirjeitä ja kampanjamainoksia, joilla ei ole mitään kytkentää minuun henkilönä tai edes siihen taannoisen ostookseni tai siihen tosiasiaan, että olisin halunnut palauttaa sen huonolaatuisen vehkeen. Palauttamisen osalta annoin periksi, kun se oli tehty niin vaikeaksi, mutta se nyt on sivuseikka. Fakta on kuitenkin se, että en ikinä enää osta tuosta firmasta mitään. Syy siihen ei ole se huonolaatuinen varavirtalähde vaan se, että he spämmäävät, vaikka lupasivat muuta.

Mikä sitten voisi olla minua kiinnostavaa - minulle kohdennettua - markkinointia? No minä harrastan vanhoja autoja ja autoja noin ylipäätään. Ja kuten kaikki tietävät harrastus ei ole kunnon harrastus, jos siihen ei mene kaikki rahat. Palveluntarjoajan näkökulmasta olen siis tuolla alueella hyvinkin potentiaalinen kuluttaja. Keski-ikäinen hyvin toimeentuleva mieshenkilö. Mutta ei - kukaan ei ole koskaan lähestynyt minua maililla, joka tarjoaisi jotain konkreettista liittyen omistamaani autokantaan. Hatara ymmärykseni tietotekniikasta auttaa minua ymmärtämään, että Trafin sivulta saisi helposti tietoon, että omistan vanhan, museorekisteröidyn auton ja että olen omistanut niitä myös aiemmin. Lupaan avata ensimmäisen minulle tästä aiheesta saapuvan mailin ja myös ostaa jotain, jos tarjonta on yhtään järkevää. Sitä odotellessa.

Keski-ikäinen suomalainen mies digitalisaation keskellä

Olen keski-ikäinen suomalainen mies. Työskentelen IT-alalla johtotehtävissä ja aihe totta kai kiinnostaa työn puolesta, mutta myös yksityishenkilönä. Omasta näkökulmasta kirjoittaminen on minulle luontevin vaihtoehto. Siksi kirjoitan otsikon aiheesta

Jokaisen meistä pitäisi ymmärtää, että digitalisoituminen on keskeinen avaintekijä suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Mitä se digitalisoituminen sitten on? ATK;ta?

Kun mietin omaa elämääni ja sen digitalisoitumista, mieleeni tulee ainakin seuraavat hyvinkin konkreettiset digitalisoitumisesimerkit:

Ensimmäiseksi tunnistan, että digitalisaation kohteeksi joutui kirjeenvaihtoni 90-luvun alussa. Pikkuhiljaa kaikki viestinvaihto liukui ensin sähköpostiin, sitten tekstiviesteihin ja lopulta whatsappin kaltaisiin pikaviestisovelluksiin

Toisena - aika pian kirjeenvaihdon jälkeen digitalisoitui pankkiasiointi - maksaminen itse asiassa jo aiemmin, kun sain ensin käyttööni pankkikortin ja sitten vähän myöhemmin verkkopankin esiasteen, jota käytettiin toimistoverkossa ennen internet-aikaa.

Kolmannelle sijalle - ainakin ajatusketjussa päätyy ostaminen. Oma ostamiseni on kohtuullisen merkittävissä määrin siirtynyt verkkoon ja lasteni osalta se on siellä lähes kokonaan. Meidän perheessä ei muutenkaan ole totuttu shoppailemaan, siksi verkko-ostokset tuntuvat meille sopivan.

Neljäs konkreettinen esimerkki on musiikki ja elokuvat. Fyysisen tallenteen hankkiminen on nykyisin erikoinen tapahtuma. Sen sijaan musiikki ja elokuvat hankitaan Spotifyn tai Netflixin kaltaisten palveluiden kautta.

Esimerkkejä riittää ja jo toteutuneet digitalisoitumisesimerkit vaikuttavat luontevilta ja jopa itsestäänselvyyksiltä. Miksi en itse keksinyt?

Vaikeammaksi asia menee, kun aletaan pohtia, mitä innovaatioita voisimme yhteiskuntana, yksilönä tai työnantajan edustajana tehdä tällä alueella. Muistetaan kuitenkin, että kaikki mikä voi digitalisoitua, digitalisoituu - joku ne ideat siis keksii. Pohdiskelen näitä mahdollisuuksia omasta näkökulmastani - keski-ikäisen mieskuluttajan näkökulmasta - seuraavissa kirjoituksissani.